Seikkailu linnoitustyömaalla -peli

Ollessani selvittämässä kadonneiden työkalujen arvoitusta kertoi eräs toinen työmaan rakennusmestareista epäilevänsä, että työmaalla liikkui Neuvostoliiton laskuun työskentelevä vakoilija. Hän ei kuitenkaan osannut antaa minulle asian suhteen enempää johtolankoja, kuin pelkän tiedon epäilyksistään, jonka hän puolestaan oli saanut eräiden työmiesten kanssa keskustellessaan. Työmiehet olivat kertoneet rakennusmestarille kiinnittäneensä huomiota epäilyttävän vaitonaiseen ja kovasti ympärilleen pälyilevään työmieheen, joka tosin oli sittemmin jo ehtinyt poistua työryhmästä. Koska enempää johtolankoja ei tässä vaiheessa näyttänyt olevan tarjolla, päätin vastaisuuden varalta pitää silmäni ja korvani auki, jos vaikka sattuisin törmäämään jollakin toisella työmaalla uudelleen samanlaisiin huhuihin.

Ollessani myöhemmin syksyllä valvomassa eräällä työmaalla järjestettyjä tansseja, huomasin pihamaalla pimeässä ikkunoista parakkiin tähyilevän oudon kulkijan. Salamannopeasti muistikuva rakennusmestarin kesällä esittämistään vakoilijaepäilyistä palasi mieleeni, ja olin jo syöksymässä pihalle ottamaan hiipparia kiinni, kun tanssisalissa syntynyt rähinä keskeytti aikeeni. Kun olin saanut toistaiseksi välini selvitettyä puukkoa heilutelleen työmiehen kanssa, oli epäilyttävä urkkija tietysti jo ehtinyt liueta paikalta. Nyt olin kuitenkin varma siitä, että työmaalla liikkui joku pahoissa aikeissa ja päätin saada hänet kiinni keinolla millä hyvänsä.

Oli jo joulukuu, kun olin eräällä työmaalla työmaalla viinatrokareita jahtaamassa, mutta tulokset jäivät melko laihoiksi. Jotta edes jonkinlaisia tuloksia olisi esittää, otin ainoan takavarikoimani pullon eräältä työmieheltä, joka oli suunnitellut käyttävänsä ainetta yskänlääkkeenä. Työmies ei tuntunut suhtautuvan asiaan lainkaan niin kiihkeästi, kuin häntä puolustamaan kiirehtinyt lotta. Lotasta eroon päästyäni päätinkin vielä jututtaa yskää sairastanutta työmiestä mahdollisista hiippareista työmaalla, kuten nykyään tapanani oli lähes aina työntekijöiden kanssa keskustellessani. Mies tiesi kertoa, ettei kyseisellä työmaalla ollut mitään outoa ilmennyt, mutta naapurityöryhmässä työskentelevältä tutultaan hän oli kuullut erään oudosti käyttäytyvän työmiehen olevan siellä töissä. Päätinkin tarkastaa naapurityöryhmän tilanteen heti seuraavana päivänä.

Aikeistani huolimatta pääsin jatkamaan vakoojajahtiani vasta seuraavana iltana. Työmaalle saapuessani päätin ensiksi jututtaa vastaani kävellyttä poria kantavaa nuorta miestä, mutta tajutessani tämän olevan vielä kovin nuori, todennäköisesti linnoitustöistä lisätienestiä etsivä paikallinen, päättelin, ettei hän todennäköisesti vielä kotona asuvana ole perillä parakkikylän menosta. Päätin kuitenkin hieman härnätä poikaa ja kysäisin häneltä henkilöllisyystodistusta. Poika näytti kovasti hätääntyvän ja koetti huijata olevansa jo aikamies ja vieläpä karjalaisevakko! Hyvinpä oli evakko oppinut Kymenlaakson murteen jo muutamassa kuukaudessa. Päätin jättää hyvää työtä tekevän pojan rauhaan ja lähdin minulle kahvia tarjoamaan tulleen lotan matkassa parakkikylään selvittelemään vakoojamysteeriä. Lottia kahvipöydän ääressä jututtaessani tapahtuikin tutkinnassani läpimurto. Eräs hiipparin kanssa lähempääkin tuttavuutta tehnyt toimistolotta tiesi kertoa epäilemäni henkilön tosiaan olleen työmaalla, mutta toissapäivänä lähteneen työnhakuun uudelle työmaalle Virolahden Harjuun. Lotalle mies oli kertonut perusteluksi ratkaisulleen huonon työilmapiirin tässä työporukassa. Nyt tiesin olevani todella lähellä tapauksen ratkaisua ja lähdin lumi pöllyten ajamaan kohti Harjun linnoitustyömaata!

Saavuin Harjun parakkikylään yhdeksän maissa iltahämärissä. Työaika oli jo loppunut, eikä pihalla näkynyt muita kuin eräs työryhmän hevonen ja majoitusparakin ovella räksyttänyt sekarotuinen koira, työntekijöiden lemmikki ilmeisesti. Paukkasin sisään parakkiin parahiksi keskeyttämään käynnissä olleen korttipelin. Työmiehet minua säikähtivät, sillä toki he tiesivät kortinpeluun olevan työmaalla kiellettyä. Käynnissä tuntui juuri olevan kiista epäillystä huiputtamisesta ja tilannetta lieventääkseen miehet leikkisästi pyysivät minua riidan ratkaisijaksi. Minulla oli kuitenkin muuta mielessäni, joten ilmoitin ykskantaan takavarikoivani pöydällä olleet rahat Linnoitustoimistolle. Tiedustelin korttiporukalta, oliko työryhmään viime päivinä saapunut uusia työmiehiä ja vastaukseksi sain vahvistuksen yhdestä uudesta työntekijästä, joka oli eilen saapunut työmaalle. Uutta tulokasta lukuun ottamatta olivat kaikki työntekijät paikalla korttiringissä ja ilmeisesti kiihtyneen mielentilani huomattuaan he ryhtyivät kanssani puuttuvaa miestä porukalla etsimään. Epäillystä ei kuitenkaan näkynyt lähimailla jälkeäkään ja aloin jo uskoa tämän päässeen jälleen livahtamaan näpeistäni, kun huomasin majoitusparakin erään sängyn patjan alta pilkottavan jotain sinne kuulumatonta, joka lopulta auttoi ratkaisemaan koko vakoiluvyyhdin. Muut työmiehet kertoivat uuden tulokkaan käyttäneen kyseistä sänkyä ja kun pengoin sänkyä lisää, löysin lakanoiden välistä huonolla suomenkielellä täytetyn ryppyisen lapun, johon rustatuissa lauseissa ei ollut päätä eikä häntää. Lapun alareunassa oli jonkinlainen numeroista muodostuva avain lapulle koodikielellä kirjoitetun tekstin sisältämän todellisen viestin aukaisemiseksi. Kädet jännityksestä täristen ryhdyin selvittämään koodia.

Ratkaisun jäljille minut johti sängyn patjan alta pilkottanut tyhjä pullo, kuten jo tiedätkin. Tempaistessani pullon esiin, huomasin sen etikettien olevan kyrillisin kirjaimin kirjoitettuja. Tämä vahvisti epäilyni, sillä eihän Suomessa sota-aikaan saanut mistään venäläistä vodkaa – epäilty oli saanut pullon Neuvostoliiton puolelta! Tajusin nopeasti, että koodin ensimmäinen numero merkitsi viestissä olevan sanan järjestysnumeroa ja toinen numero tuosta sanasta käytettävän kirjaimen järjestysnumeroa. Auki koodattuna lapun sisältämä viesti oli tällainen: ”rajapuomi lauantai klo 18”. Vakoojan sopima tapaaminen oli siis alkanut Suomen ja Neuvostoliiton rajalla jo yli kolme tuntia sitten! Hälytin kaksi muuta poliisia mukaani ja lähdimme hitaasti ajamaan autolla Harjusta kohti valtakunnan rajaa tien laitoja tähyillen. Hieman ennen Virojokea ilmestyikin erään mutkan takaa näkyviin mies, joka meidät huomatessaan hyppäsi ojaan ja koetti pinkoa metsään pakosalle, mutta onnistuin kuitenkin juoksemaan hänet kiinni.

Veimme henkilöpapereista suomalaiseksi osoittautuneen hiipparin Harjuun ja alustavissa kuulusteluissa saimme selville, että hänen vakoilutoimintansa työmailla oli alkanut jo kesällä, jolloin ensimmäiset vihjeet hänestä tulivat minunkin tietooni. Mies oli kesällä päässyt vapaalle armeijasta, mitä ennen hän oli valtakunnan rajalla vartiopalvelussa ollessaan tutustunut Neuvostoliiton puolelta rajapuomille saapuneeseen neuvostoupseeriin, joka oli antanut miehelle 500 markan setelin ja kehottanut saapumaan paikalle uudelleen viikkoa myöhemmin. Tällöin hän oli saanut samaiselta upseerilta ohjeet hankkiutua linnoitustöihin ja käydä erikseen sovittavina aikoina luovuttamassa niistä rajalla tietoa rahaa vastaan. Edellisellä ”ulkomaanmatkallaan” vakoilija oli viety autokyydillä aina Säkkijärvelle asti puna-armeijan tiedustelutoimistoon kuultavaksi. Tältä matkalta hän sai rahojen ohella vaivojensa palkaksi mukaansa myös löytämäni vodkapullon. Samaten mukaan oli tarttunut löytämäni seuraavan tapaamisajan ja -paikan ilmoittava koodattu viesti, jonka vakooja oli huolimattomuuttaan unohtanut hävittää, ja jonka vuoksi hänet lopulta myös saatiin kiinni. Viimeisimmältä retkeltään saamansa rahat vakoilija oli meidän poliisien saapumisen havaitessaan ehtinyt kylvää taskuistaan tien laitaan, mistä seuraavan aamun valjetessa löysimmekin seteleitä yli 2 000 markan edestä! Vakoilija luovutettiin meidän kuulustelujemme jälkeen valtiollisen poliisin haltuun ja jälkeenpäin kuulin hänen joutuneen vankilaan maanpetoksesta tuomittuna. Minä puolestani olin hyvin tyytyväinen saatuani mieltäni pitkään vaivanneen vakoilijamysteerin selvitetyksi ja voidessani jälleen rauhassa keskittyä tavanomaisempiin työtehtäviini!